Askeleen lähempänä tulevaa ammattia

Askeleen lähempänä tulevaa ammattia


Syyskuussa aloitin viiden kuukauden markkinoinnin harjoitteluni Mainostoimisto Kukella, ja nyt on ensimmäinen kuukausi takana. Kerron vähän mitä fiiliksiä harjoittelu on herättänyt, mitä kaikkea olen jo päässyt tekemään ja mitkä asia ovat hirvittäneet.

 

Positiivisin fiiliksin 

Ensimmäisestä päivästä lähtien päälimmäisenä fiiliksenä on ollut innokkuus. Herään joka työpäivä innokkaana uuteen työpäivään, vaikka luvassa ei olisikaan mitään sen ihmeellisempää tekemistä. Töihin on kiva lähteä jo pelkästään työporukan takia. Työkaverit ovat todella mukavia ja työilmapiiri todella inspiroiva. Jutun aihetta riittää ja nauraa saa joka päivä. Apua saa kun pyytää ja jokainen työkaveri on ollut innokas jakamaan omaa osaamistaan. Lisäksi jännitys on ollut vahvasti läsnä, mutta positiivisessa muodossa. Eniten verenpainettani ovat nostattaneet asiakastapaamiset ja etäpalaverit, mutta jännitys ei ole koskaan päässyt muuttumaan peloksi, sillä tukea on aina saatavilla. Eli positiivisin fiiliksin jatketaan.

Eniten verenpainettani ovat nostattaneet asiakastapaamiset ja etäpalaverit

 

Kuulee, näkee ja pääsee osaksi kaikenlaista 

Kukella olen päässyt heti tositoimiin. Ensimmäisenä päivänä pääsin heti asiakastapaamiseen ja osaksi isompaa projektia. Tällä hetkellä minulla on oma asiakasprojekti, mutta olen myös vaihtelevasti mukana muissa projekteissa. Viikkoon kuuluu asiakastapaamisia, etäpalavereja ja itse työntekoa, joka on ollut tähän asti taustatiedon etsimistä, ideointia, kirjoittamista ja kuvaamista. Kukella kuulee, näkee ja pääsee osaksi kaikenlaista. Kuullessani mielenkiintoisesta projektista, pyrin antamaan oman panokseni, vaikka en siihen kuuluisikaan. Lisäksi olen pyrkinyt osallistumaan juttuihin, joihin minulta ei ole varsinaista osaamista, sillä haluan jatkuvasti oppia uutta.

 

Avokonttori ja aamuheräämiset 

Ettei harjoitteluni kuulostaisi pelkältä vaaleanpunaiselta unelmalta, haluan tuoda myös esiin puolia, jotka ovat minua niin sanotusti hirvittäneet. Kuken toimisto on avokonttori, jossa kaikki työntekijät työskentelevät samassa työtilassa. Ennen harjoittelua työskentelin aina yksin hipihiljaisuudessa, sillä keskittymiseni kärsi helposti jo pelkästään toisen henkilön läsnäolosta. Ensimmäisen viikon aikana työskentely oli hieman turhauttavaa ja tekemistä jäi kotiin, mutta viikkojen kuluessa avokonttoriin on ehtinyt totuttautua. Enää eivät näppäinten naputukset ja työkaverien äänet häiritse keskittymistä – tai eivät ainakaan enää niin paljon. 

Myös aikaiset aamuheräämiset ovat hirvittäneet. Ihannoin ajatusta aikaisista aamuheräämisistä, mutta en todellakaan ole mikään aamuvirkku. Viimeisimpinä kouluvuosinani varsinaista läsnäoloa tunneilla on ollut hyvin vähän ja nekin ovat sijoittuneet aikaisimmillaan aamupäivään. Ennen Kukelle tuloa työskentelin koulun ohella myyjänä, mutta sekin oli hyvin iltapainotteista työtä. Ennen harjoittelua mietin, että mitenköhän tulen selviämään viiden päivän aamuheräämisistä, mutta Kukella on onnekseni liukuvat työajat. Vielä minua ei toimistolla tulla näkemään ennen aamukahdeksaa, mutta ehkä jonakin päivänä yllätän itseni ja muut kukelaiset.

Twitter Facebook Instagram

Tagit: